Kvanttisalaus

Kvanttisalauksen menetelmillä eri osapuolet voivat muun muassa viestiä keskenään ulkopuolisen teoriassa pystymättä selvittämään viestien sisältöä. Menetelmien teoreettinen murtamattomuus perustuu joko kvanttimekaniikan Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen tai lomittumiseen,^[1] eivätkä välttämättä mihinkään salausalgoritmien suorittaman salauksen käyttöön toisin kuin termi antaa ymmärtää.

Esim. internetin HTTPS-yhteyksien kohdalla liikenteen salaukseen käytetyt symmetriset salausavaimet vaihdetaan turvallisesti asymmetrisen salauksen avulla (esim. ECC ja RSA), joiden turvallisuus perustuu asymmetrisessä salauksessa käytettyjen algoritmien antamien tulosten "takaperin laskemisen" matemaattiseen vaikeuteen, joka ei kuitenkaan teoriassa ole mahdotonta.^[2] Kvanttisalauksen turvallisuus puolestaan perustuu kvanttimekaniikkaan kuuluviin fysiikan lakeihin. Oikein toteutettuna kvanttisalausjärjestelmän kautta vaihdettujen salausavainten eli kvanttisalausavainten selvittäminen vaatii mahdotonta fysiikan lakien rikkomista. Tämä tekee ihannetilanteessa kvanttisalausavaimia käyttävän järjestelmän salauksesta mahdottoman murtaa. Useissa järjestelmissä erityispiirre on myös se, että ulkopuolisen tahon vakoiluyritykset saada kvanttisalausavain haltuunsa voidaan salausavainneuvottelun aikana havaita,^[3] toisin kuin vaikkapa HTTPS-viestinnässä.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :0 ei löytynyt
2. ↑ All about SSL Cryptography digicert.com. Arkistoitu . Viitattu 20.1.2018.
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :1 ei löytynyt